Håp pääsi Rotin kanssa Eijan luo lampaita katsomaan. Alku ei ollut aivan toivoton, juoksenteli häntä pystyssä perässä. Isossa aitauksessa pässejä sitten jahtasi ilman mitään tajua. Takaisin pikkuaitaukseen säyseille uuheille ja nyt lähinnä käveli kukkaislapsen tavoin. Otin sitten Suvin (vaikka olin ajatellut säästellä sitä karsintoihin, ettei vaan loukkaa). Suvi on oikea koira. Eihän sekään niitä lampaita ole monesti nähnyt, mutta selkeä idea äitikoiralla on. Ja into. Ja vauhti. Rotikin oli alun jälkeen aika hyvä. Kivaa oli (Håpista huolimatta).
Ovat ainakin ulkoilleet tänään. Aamulla maastoilemassa, paimennuksen jälkeen mustikassa. Illalla vielä mustikassa otos kaksi. Suvi ja Håp saivat jonkin iltavillin ja menivät tuhatta ja sataa puiden ympäri. Ruoan kanssa ekaa kertaa kokeilin kaukoissa myös seisomista ilman käsiapuja (läheltä kylläkin). Nousi muutaman kerran makuulta ylös liikuttamatta lainkaan etujalkoja. Eiks se ole hyvä asia? Istumasta noustessa liikuttaa ainakin toista tassua. Ja teki se päivän tunnarinkin. Eka toi hienosti oman. Toisella yrityksellä toi ekalla kerralla väärän, sitten oikean. Ja vikalla kerralla heti oman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti