treenit jatkuu

Mulla on sitten hyvät kouluttajat. Sekä tokossa että agissa.

Tänään tokottelua Turussa. Håp oli sellainen hiljainen ja hyvä takapenkin tyttö. Sen voi laittaa sinne takapenkille, kun ei anna villien poikien häiritä ja haluaa kovasti osata kaiken. Toisaalta se ei ole kovin lahjakas, niin se joutuu paljon ponnistelemaan saavutuksiensa eteen. Ja ahdistuu, jos on kovin tiukka aikatavoite, tekee mieluummin hyvin, tarkasti ja vaikka vähän hitaamminkin. Kotiolot eivät ole kovin kummoiset. Äiti pääsi peruskoulusta (ALO1), ja pärjää käytännön ammatissa (agi). On opiskellut työn ohessa, mutta ei paljoa yleissivistyksestä perusta. Haluaa tehdä asiat omalla tavallaan. Sisaruksista veli on lähinnä osallistunut mister kisoihin nuorempana, ei paljoa opiskelua tai työntekoa arvosta, mutta tykkäisi silti saada kunnon liksaa. Isosisko on sairaseläkkeellä, tosin hiljaisesti arvostaa pikkusisarensa touhuilua. Varsinkin, jos vinkuva tennispallo jää jonnekin lojumaan. Sen puolikuuro ja sokea, lähes liikuntakyvytön sisko vieläkin löytää heti. Ja tätä joukkoa ohjaa henkilö, joka ei joko ymmärrä, kuuntele tai muista puoliakaan, mitä sille yritetään opettaa.

Eli höpöhöpön jälkeen asiaan. Håp siis teki aika kivasti, sitä vauhtia saisi vieläkin olla lisää, mutta kyllä se yrittää. Minäkin yritän, mutta aika monesta liikkeestä koira kuulemma olisi ansainnut kympin ja ohjaaja korkeintaan kasin...Torstaina taas kisoihin. Ja Suvi saa lisätreeniä viikonlopun kisojen jälkeen. Kiitos- tarpeeseen tulee.

Ja Håpin kanssa harjoitellaan kapulan napaamista (tämä oli mulle supervaikeaa). Hyppynoutoa. Kapula suussa puun kiertoa. Jotain muuta kapulajuttua? Sitten tehdään ruutua läheltä näyttämällä paikka. Ja kaukaa lelulle tai namikipolle. Ja loppuosaa erikseen. Lisäksi maahanmenojen nopeutusta ohjaajan reisijumpalla. Jäävissä seis saisi olla vielä napakampi, pallo voisi lentää useammin. Ja luoksetulon stopissa, jos pallo kädessä, se lentää kans, ei saa huijata? Ja tunnari päivässä... Sivulle tuli nopsempaa. Ja merkkiäkin sai tehdä. Ja piti keksiä joku kiva vauhtiliike, mikä saa koiran villiksi (tästä mulle tulikin se takapenkin kiltti ja kunnollinen tyttö mieleen, ei tuo vain ole sellainen röökiä polttava (hähhhää Lentsu) opelle niskoja nakkeleva oppilas).

Illalla pitkähkö metsälenkki. Tallikaverin lievästi kehitysvammainen poika oli kadonnut meidän lenkkimetsään ja ollut hukassa yli viisi tuntia. Ajatus oli lähteä häntä etsimään, mutta onneksi poika sitten löytyi melkein 20 kilsan päästä Nuuksiosta. No, mun koirat tykkäsi metsäretkestä kovin. Ja Rossokin on haettu kotiin.