Kun Suvia astuteltiin, konsultoin Janitaa minkä tyyppinen uros Suville hänen mielestään sopisi. Ja silloin koulutettavuus ja "kiltteys" nousivat ihan kärkeen. Voi olla, että itse olisin valinnut "aivot narikkaan ja täysillä" tyyppisen, mutta kyllä täytyy nyt hetki nauttia kiltin koiran kanssa kisaamisesta. Håp menee kisatilanteessa tismalleen kuin treeneissä. Lukee tarkasti mun ohjausta ja menee sinne minne käsketään. Välillä siis menee ihan mihin sattuu, kun ohjauskin on mitä sattuu. Ja eihän se mun mielestä kulje miljoonaa, tai se ei tunnu siltä. Mutta kello tuntuu tykkäävän. Ja aika paljon on jopa minusta kohtia, mistä saa osaamisen kasvaessa aikaa nipistettyä eli taitaahan tuosta tulla nopiakin. Kiitos vaan ehdotuksista sinne turrkkuseen- tänään isäKuula teki upean agiradan ja voitti Riihimäellä siirtyen kolmosiin. Tytär tuli pari sekuntia perässä tehden myös nollan ja niin vaan kunkkuluokka kutsuu!!!
Ennen agirataa oli hypäri. Olin päättänyt ohjata rauhallisesti este kerrallaan. Ja minusta suunnitelma onnistui. Niukka nollavoitto palkintona. Agiradalle lähdin myös ajatuksella este kerrallaan. Totuuden torvi Ida kyllä totesi radan jälkeen, että äiti näytti radalla hätääntyneeltä :). Ja pikkaisen siltä se tuntuikin. Puomin maltoin pyytää perille asti. Kepeille (avokulma) olin eilisen treenin perusteella päättänyt mennä törkkään. Håp tekikin pidemmän mutkan ja melkein törkkäsin sen pois kepeiltä. Onneksi vain melkein. Eli tuplanollaherkkua ja kyllä se meille kelpasi.
Tokorintama tänään ollut namiruutu ja ei kait muuta. Kaiken kukkuraksi Håp sai 24.11 tokokoepaikan Vantaalle voivoi luokkaan. Tarttee kai ruveta tosissaan treenaamaan sitäkin. Ja mä pääsen "ratsastusleirille" Jannen luo ja Jenninkin tunnille loppukuusta. Kyllä mun kelpaa.
Nyt hymyilyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti