Aamulla nauttimassa viimeisestä leiripäivästä Rusalla. Ja Jannen kommentilla elän sitten pitkään. Hurraa meni kuulemma hienosti ei vain Hurraaksi vaan ihan miksi tahansa hevoseksi. Kyllä se tuntuikin mukavalta ridata. Huomenna taidetaan mennä fiilistelemään maastoon, työtahtihan on ollut Hurraan mittapuussa aika hurja.
Håp teki "tee täsmäkaukoja" aamuruoalle. Ottaen huomioon, että tavoitteena oli ettei saa tulla maton reunan yli, ei tullutkaan, mutta oli metrin siinä matolla sivussa vinosti lopussa- ihan kaikki ei mennyt kuin Strömsössä kait. Miten se pieni koira voi edes oppia, kun mä en näe liikkuuko se...
Tallilla teki istumista mun raspatessa hepan hampaita. Pysyi varmaan aika monta minuuttia ja sitten läks. Palautettiin ja yritys kaksi ok. Sai palkaksi namin lisäksi kokonaisen tarharyhmän rapsutukset (karkasi pihalle ja piipitti onnessaan vierailulla olleen lapsilauman keskellä). Håpin mielestä varmaan maanpäällinen taivas.
Hallille. Olin ajatellut ehtiä mökille, mutta innostuin treenaamaan Suvin, Håpin ja Leon. Olipa mukavaa. Håpille ratatreeniä, lisätreeninä saksalainen (en saa huitaista sillä takaakiertokädellä kuuhun, koska lähtee myös kuuhun), puomi/putki erottelua. Ja on se kiltti. Meni kerran putkeen alas käskyllä. Hoksasi idean ja aina oikein sen jälkeen. Vähän puomilla alsmenon paikan vahvistusta (jää helposti liian ylös, jos mä takana). Helposti Håpin kanssa mutkat valuu, ja ei tuu mun mukaan niin kuin Suvi. Mutta sitten taas erottelutehtävässä (hyppyytin aina yhden hypyn siinä välissä), Håp lähtee sille hypylle tein mitä tahansa. Suvi teki samassa treenissä kyllä erottelut aina oikein, mutta otti kiellon kolmesti, kun yritin jaakottaa. Suvin voi lähettää sinne hypylle kuukädellä ja rintamasuunta hyppyä päin- se kääntyy silti tiukasti mun perään.... Ja ei niistoja Suville ja kyllä ehdottomasti niistoja Håpille. Suvi teki radan ekalla kerralla yhdellä rimantiputuksella, tokalla tais olla nolla. Håp tais saada lopuksi nollan (en ole enää ihan varma).
Leon kanssa oli kivaa. Opeteltiin pimeää putkikulmaa, keppejä ja takaakiertohyppyjä. Aika hauskaa, kun on saanut mennä kolmella sisaruksella. Ovat erilaisia ja samanlaisia. Leo ei tiputa oikein ollenkaan, mutta tulee helposti ali. Menee innostamalla tosi paljon kovempaa, kääntyy hyvin (Håp on tässä selkeästi eniten ei-suvimainen). Mutta sitten kepeillä, kun tuli tiplu meni ihan kuin Håp vaikean tehtävän edessä. Eli lähes pysähtyi väleihin miettimään, mihin kohtaan seuraavaksi :D.Ja taas sanomalla menemene menee minusta melkein Hopsukkaa nopeammin (ja ei yhtä nopsaa kuin Roti!).
Håpille lopuksi hyppynouto kerran (hyvin), ruutuun lelu ja sitä ennen seuraamista ja jäävät. Oli aika vaisu, ei edes ruutuun lähtenyt ihan miljoonaa (tämä oli loppupalkka, mulla ei ollut namia mukana). Ehkä hyvä, että sai hiukan sellaisen kisatunnelmatreenin, mutta mähän en yhtään tykkää vaisusta koirasta.Teki kyllä aika ok, mutta ei silleen iloisella ilmeellä.
Ja off topic. Sain kilotolkulla salmiakkia lahjaksi.... Riittää vähäksi aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti