Loman loppu

Tämmöisiä koiraviikonloppuja lasten kanssa voisi tehdä useammankin kerran. Tokottelujen jälkeen Ideaparkissa humputtelemassa, koirien kanssa Pyynikin jäällä ja hotelliin yöksi. Uimista ja saunomista, hyvä aamupala, jäälenkki ja vähän hiihtoa. Sitten agiltyä koko perheen voimin. En raaskinut antaa Elsalle paimenia, niin meni toisen Rosson startin. Käppänä ei liikkunut Elsan kanssa mihinkään. Idakin ohjasi vähän hutiesteille, mutta Rosso sentäs meni johonkin (ja lapsella talvikengät jalassa, kukaan ei muistuttanut lenkkareista...).
Håpin hyppärillä muurinpalikka alas, en saanut vastakäännöksellä käännettyä ja nurinpäin (myös ottamani uusintahyppy) yksi este. Tuli muuten putkestakin ulos, kun hieman myöhässä jo koiran ollessa putkessa karjuin HOOOOP. Håpin aksarata oli parempi, keppien sijasta dollypartontissini? ohjasivat A:lle ja kulmahyppyä en ohjannut, lisäksi yksi käännös ohjauksella HUIIII (meni kovaa ja ei kääntynyt). Taitaa kulua vielä jokunen vuosi, ennenkuin osaan tuota pikkukoiraa ohjata ja se osaa mun torveilujani lukea.

Suvi on ihana. Sehän osaa mua lukea, hyppärin voitti. Ei sekään nappirata ollut, putkelta kääntyi väärin, ja pieni epäröinti ennen vikaa hyppyä. Toisaalta monta sairaan pientä ja hyvää käännöstä. Kakkosradan jälkeen olisin voinut ampua itseni. Ohjasin saman kulmahypyn kuin Håpilla huonosti ja otti kiellon (tai tuli siis kokonaan ohi...). Sitäennenkin olin jättänyt koirani arpomaan putkenpäistä sen oikean (kaarre tuli tästä, vaan ei virhe). Miksi sanotaan ihmistä, joka ei opi edes omista virheistään??? (Idiootti??).

Mutta oli siis kivaa. Elsaparka tarttis oman koiran, Rosso selvästi preferoi Idan ohjausta. Ehkä mun pitäisi malttaa antaa Suvi tai Håp aina välillä...Vaan kun en malta.

Håp saa aloittaa EVL liikkeiden harjoittelun heti huomenna. Seuraava Lentsu vasta kuukauden päästä, joku saa neuvoa mulle sen Z:tan. Näyttää monimutkaiselta kuviolta.

Tää äitikoira on kyllä mun suosikki. Sitä ei huomaa kotona tai hotellilla. Herää henkiin, kun näkee ruokaa tai agilityesteitä. Tai lelun mun kädessä, jos luulee saavansa tehdä jotain. Ja osaa lukea mun huitomisia.