hohhoijaa

Aamulla osa porukasta (minä ja Håp) Veikkolaan, loput Univet-areenalle. Olin hyvissä ajoin, lenkitin Håpin ja laitoin autoon odottamaan. Noin viisi minuuttia ennen koetta lähdin hakemaan paikallaanmakuuseen ja kappas, Håp oli lukinnut itsensä autoon (penkillä oli avaimet). Paniikki. Sain Saijalta auton lainaan ja lähdin hakemaan vara-avaimia kotoa. Joku etiäinen ja  soitin matkalta Mikalle. Hän olikin jättänyt vara-avaimet eilen Univet areenalle auton renkaan päälle. Soitto Idalle, joka kuvauksissa siellä- ei löydy avaimia. Takaisin Veikkolaan, koko koejärjestys jo sotkettu. Soitto poliisi/VPK/lukkoseppä- ei apua tarjolla. Etsi vasaraa- ei ole. Löytyy kivenmurikka ja on muuten helppo hajoittaa auton lasi . Håp autosta ulos ja kokeeseen. Eka liike tunnari ja heti nollalle, ruutu ok, istumisesta maahan, kamalaa seuramista (söi-ei ainoastaan haistellut namia maasta), hyppynouto ja paikallaanmakuu sentäs kympit. Ja metallinkin toi paremmin, vaikka edelleen kalisuttaa sitä huulten välissä. On tää toko vaikeaa (ja kallista...). Mutta ihmiset Veikkolassa ihania. Ja ne avaimetkin löytyivät illalla Olarinluomasta.
Veikkolastaa piipaapiipaa Univetareenalle, lapset Apassionataan (olivat siellä 12.59, kun alkoi klo yksi), kotiin imuroimaan auto, Hartwallareenalle ja takaisin Univet-areenalle. Tulokset voi katsella myöhemmin telkusta, mutta olin ylpeä Elsasta. Teki sen mitä Suvi osaa tosi hienosti! Ja kommentoi kotimatkalla, että nyt on mukavaa, kun agilitykisoissa on tuttuja mitä moikkailla. Ida on saanut kovasti temppuharjoittelumotivaatiota, nytkin treenaa Håpille "pum- eli kuole" käskyä. Asenteet ovat kohdallaan ja lapset onnistuivat pitämään kisat leikkimielisinä (meillä aikuisilla oli välillä vaikeampaa).
Nyt väsyttää.
Ja Idan mukaan Håp osaa pum makuuasennosta. Huomenna voi opettaa sen seisomisesta, kuulemma yhdessä päivässä ei saa koko temppua kasaan.