Ei suuria oivalluksia eikä isoja epäonnistumisia. Keskiviikkona treenasin aksaa ensin Håpilla, sitten laitoin esteiden väliin ruudun, tunnarikapulat, hyppynoudon ja tein seuraamista. Muu taisi sujua ohjekirjan mukaan, mutta ruutu oli innovatiivinen. Lähti reippaasti, meni kepeille, jätti viimeisen välin tekemättä ja juoksi ruutuun. Håpille ei voi kuin nauraa, se on edelleen hyväntuulen pentu.
Eilen lasten treeneissä oli ekaa kertaa irti pöydällä, kun Suvikin meni (ei ennen kestänyt ollenkaan moista). Vaan nyt kestää. Saattoi se pari kertaa hypätä pois, mutta ei tullut radalle. Hyvä Håp. Suvihan ei kestä, kun Håp menee, eikä ehkä opikaan.
Tänään aamulla hyvänmielen tokotreenit maneesissa. Tunnari, seuraamista ja ruutu. Ja kaukoja muurinpalikan päällä. Sekä kierrosta sivulle seuraamaan, sivulle luoksetulo, maahan ja seis. Taisi sujua kaikki hyvin. Perään vielä Hurraakin oli pätevä, kyllä kelpasi.
Lähes vapaapäivän kruunasi vielä Tuurin ja Iriksen vierailu. Onpa mainio pentu (vaikka onkin lyhytkarvainen ja aika Håpin näköinen). Yhtään ei arastellut Herttaakaan, kun Suvi sanoi, että lasten seura ei kiinnosta, jätti rauhaan ja touhusi senkin edestä Håpin kanssa. Mistä tuollaisen löytäisi ruusukorvilla ja trikkinä pidemmällä karvalla...! Ei vaineskaan, silmä alkaa tottua tuohon lyhyturkkiseenkin pystykorvaversioon.
Kotona tehty metalln nappaamista. Kokeilin lusikallakin, mutta Håp sanoi ettei ole toko-ohjekirjassa lusikkaa enkä aio sitä nostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti