kiirusta

Yllättävän kovalle vanhuskoiran poislähtö ottaa. Vaikka on rehellisesti tunnustettuna moni asia helpompaa (ei tarvi herätä öisin päästämään ulos, ei tarvita vahinkojen varalta sohvasuojia, uunissa saa olla ruokaa- bordercolliet ei osaa avata luukkua, kukaan ei avaa itsenäisesti ovia ja lämmitä koko Espoota tai päästä muita koiria karkuun jne. ). Mutta silti ottaisin höpsöHertan takaisin, jos vain saisin. Laura olisi halunnut tilata sille jalkapallouurnan (sellaisiakin on nykyään tarjolla :)). Pääsee vain pahviin ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, emme saa ikinä haudattua sitä pahviuurnaa tai siroteltua tuhkia ja jää vastaanoton varastoon muiden meidän omien eläinten uurnien kanssa riviin odottamaan inspiraatiota.
Treenattu on silti muita koiria ja paljonkin. Ajatukset ehkä harhailee tai jotain ja ei todellakaan mikään ole sujunut. Eilen Håp pääsi paimentamaan elämänsä toisen kerran. Ei ole luonnonlahjakkuus. Tai tykkäisi kyllä jahdata :(. Ehkä mä vielä kerran kokeilen. Kun Håpin olisi pitänyt kiertää lampaita häkissä, teki hienosti tokomaisen kierrä säilöheinäpaalin ympäri vauhtia ottaen....
 Illalla mulla meni Niinulassa hermo, kun jumitti puomia. Kiskaisin niskasta alas ja sen jälkeen ei mun kanssa mennyt ollenkaan vaan jäi ihan ylös. (ei saisi verrata, mutta suursnautseri ei vetäisi hernettä tuommoisesta nenään). Meni Niinun kanssa kerran ja teki sen hyvin ja jätettiin siihen. Tänään tein omalla hallilla namikipon ja lentävän pallon kanssa. Oli onneksi hyvä näin tehtynä. Tokossa tehty lähes joka päivä merkkiä, ruutua ja ohjattua. Ja jääviä. Tänään metallinoutohyppy. Ja stoppeja putken kautta. Ja on niitä kaukojakin treenattu lähes päivittäin. On jumitettu asentoja ja tehty tekniikkaa ja tehty kaukaa. Sini sai Håpin eilen tekemään pupun! (mä en saa tekemään muuta kuin "tarraan suhun henkeni edestä" asennon).
Leo on tehnyt nyt kolmena päivänä kontakteja. Ja alkaa pysymään aika hyvin 2on-2offissa! Tänään meni välillä ali hyppyjen, kun olivat 65cm.
Suvi taas meni tänään lähinnä putkeen, kun yritin hämyputken edestä kääntää vedolla hypylle. Kummakyllä, meni joka kerta sylkkärin tapaisella hyvin.

Ja ei ole ollut herkkua Hurraankaan kanssa. Olen vieläkin eilisestä kipeä, kun yritin mennä ilman jalustimia vaihtoja jokaisella. Ja tänään lähdin maastoon. Oli idiootti ja ajattelin siirtyä turvallisesti taluttamaan. Heitti mut alas samalla kuin yritin tiputtautua ja pääsi karkuun. Kiitolaukkaa hiihtoladulle, muutama kilsa täysiä latua pitkin. Oli säikähtänyt vastaantulevaa hiihtäjää (joka pelästyi vielä enemmän hevosta) . Molemmat kaatuneet, Hurraa onneksi kääntyi takaisinpäin ja sain sen kiinni ennenkuin törmäsi seuraaviin hiihtäjiin. Latu sotkettu, onneksi hiihtäjät olivat ihania ja ymmärtäväisiä, myös se vanhempi herrasmies, joka oli kaatunut (ei loukannut onneksi). Hurraalla pieni vekki huulessa. Ja kaiken tämän keskellä toki ne mun neljä irtokoiraa...

Loppuviikko lisää treenejä ja kuusi agistarttia molemmille viikonloppuna. Håpille teemana kontaktit onnistuu ja Suville mennään täysiä. Rossokin menee Idan kanssa kaksi. Heille riittänee kokemuksen hankkiminen.