Håpille aamuaikaisella maneesitreenit. Ruutua oikealle luoksetulon merkit ihan vieressä. Menikin sekaisin niistä, mutta päätyi yhdellä ylimääräisellä käskyllä aina ruutuun. Merkkiä vahvistin pari kertaa ennen ruutuun lähetystä. Kerran suora luoksetulo alkuun ja kerran loppuun (välissä kerran stoppi kierron kautta+ muut treenit). Täytyy sanoa aika paljon ennen stoppaikkaa se seis. Maahan menee paremmin.
Z ja nyt kyllä istui aika napakasti ja oikein joka kerta. Palkkasin kerran pelkästä istumisesta. Kaukot kaukaa. Ekalla ei noussut istumaan vaan tarvitsi toisen käskyn. Muut ok. Ohjattu, hohhoijaa. Tai oli jo enemmän ideaa, mutta aikamoista seilaamista edelleen. Merkki kylläkin hyvä joka kerta.
Kotona paikkamakuu ensin. Oho, nousi samantien ja tuli mun perään??? Sanoin oijoi ja johan makas sen jälkeen. Istuminen heti perään ja se hyvä. Nyt on tavoitteena tehdä kerran päivässä kaikki liikkeet, unohtuikohan joku. Metallin nostelua illalla Niinulassa.
Illalla Niinulatreenit. Håp ei kääntynyt vastakäännöksellä. Oho. Eikä jaakotuksella, oho-oho. Ja oikeastaan kaikki vaikeat oli sille vaikeita. Tai puomi/putki/keppi erottelussa ei kertaakaan väärin. Ja osaa itsenäiset kepit hyvin. Ja kyllähän se kääntyynkin, jos RYTMITTÄÄ. Miksi mä en osaa???
Onneksi mulla on Suvi. Pientä tahkomista ekalla sessiolla ja lopuksi ainakin minusta hieno nolla 32 esteen radalla. Hyvä Suvi!
Ja vaikka mä olen aina luullut, että mun bordercolliet on ne pokkeukset, jotka vahvistaa säännön- lue, eivät ole älykkäitä. Saatan olla väärässä. Lapsilla kun ei ole ennakkoluuloja ja laittoivat sekä Håpin että Suvin tekemään älypeliä. Suvi oli ihan ässä. Otti kaikki reunapalat yksitellen pois ja tassulla sitten liikutti keskipalat saaden sinne tänne piilotetut namit suuhunsa. Håpkin osasi, vaan ei ihan yhtä systemaattinen kuin äitinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti