Treenit jatkuu

Vähän ristiriitaisin tuntein olen Håppaa tämän viikon treenannut. Mähän valitsin omani vasta pari päivää ennen luovutusta ja olisin ihan yhtähyvin voinut päätyä Koomaan. Ajatuskin siitä, että joutuisin nyt luopumaan Håpista tuntuu ihan kauhealta. Jasmiinan päivitystä naamakirjassa käyttäen, ei mene nallekarkit tasan. Toisaalta osaan nyt kyllä arvostaa ja olla kiitollinen mahdollisuudesta treenata ehkä entistäkin enemmän.

Mutta treenattu on. Maanantaina olin Turussa. Mulla on epäilys, että Janita ja Lentsu (sekä ilmeisesti Juha) soittelevat ennen mun tuloa ja sopivat, että sanovat samat asiat. Lyhyesti koiralle pitäisi osata kertoa, että treenaaminen on kivaa ja se pitäisi muistaa palkatakin muutenkin kuin toteamalla lakonisesti hyvä. Virittelyä mun pitää opetella (en osaa sitten yhtään, mun "hetsaus" meni Lentsulassa pelkästään takapäälle). Håp oli suloinen, kun meni tokotreeneissä joka peilin eteen keimailemaan. Taitaa itse pitää pystyistä korvistaan ja lyhyestä turkistaan, ainakin katteli sennäköisenä, että onpa kaunis koira:). Tää koiranpalkkaus ja viritysteema jatkui ti aamuna sporttiksella, kun maanantaista tietämättä Juha kommentoi lähes samoilla sanoilla...

Eikä se ole vain se palkkaus. Agiosuus meni Håpilla ma hyvin (täytyy antaa sen lukea blogia, niin saa kiitoksen edes jälkikäteen). Håp teki muutaman kolmen neljän esteen pätkän. Pikkuhiljaa ajattelin siirtää kontaktitatsauspalkankin leluun ja tähän tuli vinkkejä. Suvin kanssa koin ahaa elämyksen. Ei lue ollenkaan mun vartalo tai käsimerkkejä, jos mun jalat on putken takana niin ettei koira näe. Tämä täytyy muistaa. Kontaktit muuten taisivat olla paremmat.

Tokossa palataan istu maahan ihan alkuun. On se kumma, että en opi oikein yhtään mitään uutta asiaa. Taas olin palkannut kädestä ja kas kummaa saanut koiran kävelemään eteen istumisessa mun kättä kohti. Tämä on muuttunut päivässä paremmaksi, kun aloitin heittelemään namit. Virittelyä olen koittanut kovasti treenata. Maneesissa nyt parina päivänä, vauhti alustalle on ainakin kasvanut. Samoin merkille, mutta nyt en ole vaatinut juurikaan pysähtymään, riittää kun käy siellä merkillä. Seuraamista olen tehnyt kovasti työpäivän väleissä, maneesissa ja vähän vaikka missä. Seuruu vaihtelee, välillä oikeastaan ok, välillä jätättää ja ei ole ihan jalassa kiinni. Ruutua tehdään alustalla, niin saadaan sinnekin vähän enemmän vauhtia.
Maahan menoa nopeutetaan leikkien. Se on kyllä mennyt nyt vähän paremmaksi ihan sillä, etten palkkaa kädestä. Seisomisessa, jos ei pysy, palaan pari askelta taaksepäin ja vasta sitten menen kohti. Tuntuu toimivalta systeemiltä. Paikallaanoloa harjoiteltu ruoalla ja eilen sporttiksella kerran Niken kanssa.
Noudoissa voisi minusta alkaa tuomaan sivulleasti ja pitää sen hiivatin kapulan kokoajan, eikä vain joskus. Ja tietenkin tekemään saman metallilla, joka vieläkin puukapulaa huonompi.

Muuten käyty likoamassa metsässä, märkä maa ei onneksi koiria häiritse. Alla muistoksi kesäinen kuva. Hertalta pitäisi jaksaa poistaa yksi kynsi, on haljennut ikävästi. Hertta opetteli tänään elämänsä ekaa kertaa alustaa Håpin kanssa aamulla maneesissa. Mitäänhän se ei näe, mutta oli kovin tohkeissaan Håppaa häiriköimässä.


Ja Jasmiina laittoi Aistin paperit. Alustava diagnoosi magneettikuvien perusteella vesipää ja syringomyelia. Aivokammiot olivat turvonneet kolmessa viikossa yhä enempi. Avauksen tulos tulee joskus.