Janitalle. Silmät avaava treeni. Tekniikkaakin (takaakiertovalssi, saksalainen), mutta ehkä enemmän kiitos pääkopan treenaukselle. Ensimmäiset 50 minuuttia tolkutonta sähläämistä. Huono suunnitelmakin, mutta sen lisäksi hosumalla monta kohtaa radalla pieleen.
Rautalangasta vääntämällä vihdoin sain ajatukset kasaan ja keskityttyä vikalle yritykselle radasta. Ja tuntui erilaiselta ohjata, kun muisti mitä pitää tehdä ja katsoi koiraansa. Lopussa kaksi rimaa alas, eli ei nolla, mutta olikin se fiilis radalla minkä haluan siitä muistaa.
Håpkin teki (taisi mennä vähän Ellun ajalle Håpin treenaus, sorry). Vauhti ei ole Suvin veroista, mutta ei se ihan lapanen enää ole. Ja Håp osasi saksalaisen (ehkä vähän auttoi Janitan seisominen "lisäsiivekkeenä") ja tekee niitä niistoja edelleen minusta kivasti. Rataa ei toki lue kuten äitinsä, vielä ei toki tarttekaan.
Treenien jälkeen mökillä ennen töitä. Voikun kesä tulisi pian...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti