Kävimme korvaukseksi Idan ja koirien kanssa oikein pitkällä metsäretkellä pettymystä lievittämässä. Sekä eilen että tänään kävelty koko Sorlammen ympäri, ihanaa. Alla puunhalaaja lapseni.
Ja Håp teki noutoa, nyt asennettiin odottaminen siihen heittoon (tämä ei Turussa onnistunut). Hitsi, kun mä en oikein tajua pureeko Håp kapulaa vai ei. En nyt kuitenkaan pyytänyt sivulle asti, vaan sai vaihtaa vauhdissa leluun.
Leluksi ei sitten tänään kelvannut perusnarulelu. Pallon jälkeen leluksi kelpasi pallo. Ihanaa, kun mun ympärillä on näitä jääräpäitä. Jaakko olettaa yo-lautakunnan muuttavan mielipiteitään ennen häntä, Mika on Mika ja nyt tämä koirakin on kranttu leluista. Höh.
Mutta yritin tehdä oikein innostuneena. Seuraamista, palkkasin tosi nopeasti, jos oli tiiviisti sivulla (ei edelleenkään ole lähelläkään niin tiivis kuin sillä oikealla tokokoiralla). Ja palkkana oli lentävä pallo (opin läksyni).
Tunnarialusta päivässä tehtiin kaksi kertaa. Kai se sen ihan ok osaa siitä hakea. Toisaalta, jos ne muut eivät olisi niitattuna, saattaisi se törkkästä niitä?
Ruutua alustalle, ruutua tyhjään, ruutua lelulle. Haittaakohan tämmöinen sekaharjoittelu? Koska en saanut pitkää matkaa ruutuun käytännön syistä, oli vauhti vähän hitaan puoleinen, mutta kai muuten ok.
Lopuksi merkkiä, aika hyvin (tähän sain vähän pidemmän matkan, kun laitoin alamäestä vinosti merkille).
Hurraalla tosi hyvä Jennyn kurssi. Jos niitä tunteja olisi vuorokaudessa ja viikonlopuissa enenmmän, käyttäisin aikaani enemmän myös hevosteluun kilpailumielessäkin. Nyt ei vain ehdi.
Sekaharjoittelu ok:)
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoista