tyhmä juoksu

Mä olen jo pidempään arvannut, että Suvi on juoksussa (se ei tiputa kotona ja värkki peittyy karvan alle, eli ilman Rossoa voisi ne juoksut mennä ohi huomaamatta ihan oikeasti). Suvi on kuitenkin viimeiset kaksi päivää ärähtänyt tosi pahasti, jos Rosso yrittää lähelle, eli ajattelin sinisilmäisesti pahimpien päivien olevan ohi. Ja kisoihin kovin olin menossa. Kunnes sitten tallilla seisoi antaumuksellisesti häntä ihan selänpäälle käännettynä ja odotteli Nallekoiran löytävän oikeaan osoitteeseen... No ehdin onneksi väliin, Nallella oli nuoresta iästään huolimatta (11kk) ihan selkeä idea, mitä pitää tehdä:). Alla kuva Suvin mielestä ihanasta miehestä (Håpin takana tässä kuvassa). Edellinen Suvinmieluinen mies oli Cosmo, Kuula oli Hertan rakkauden kohde, Suvi ei nuorta rotukaveria oikein oppinut arvostamaan, vaikka lapset tekikin ;D. En sitten kehdannut sinne kisoihin lähteä.

Kävimme korvaukseksi Idan ja koirien kanssa oikein pitkällä metsäretkellä pettymystä lievittämässä. Sekä eilen että tänään kävelty koko Sorlammen ympäri, ihanaa. Alla puunhalaaja lapseni.


Ja Håp teki noutoa, nyt asennettiin odottaminen siihen heittoon (tämä ei Turussa onnistunut). Hitsi, kun mä en oikein tajua pureeko Håp kapulaa vai ei. En nyt kuitenkaan pyytänyt sivulle asti, vaan sai vaihtaa vauhdissa leluun.


Leluksi ei sitten tänään kelvannut perusnarulelu. Pallon jälkeen leluksi kelpasi pallo. Ihanaa, kun mun ympärillä on näitä jääräpäitä. Jaakko olettaa yo-lautakunnan muuttavan mielipiteitään ennen häntä, Mika on Mika ja nyt tämä koirakin on kranttu leluista. Höh.

Mutta yritin tehdä oikein innostuneena. Seuraamista, palkkasin tosi nopeasti, jos oli tiiviisti sivulla (ei edelleenkään ole lähelläkään niin tiivis kuin sillä oikealla tokokoiralla). Ja palkkana oli lentävä pallo (opin läksyni).

Tunnarialusta päivässä tehtiin kaksi kertaa. Kai se sen ihan ok osaa siitä hakea. Toisaalta, jos ne muut eivät olisi niitattuna, saattaisi se törkkästä niitä?


Ruutua alustalle, ruutua tyhjään, ruutua lelulle. Haittaakohan tämmöinen sekaharjoittelu? Koska en saanut pitkää matkaa ruutuun käytännön syistä, oli vauhti vähän hitaan puoleinen, mutta kai muuten ok.


Lopuksi merkkiä, aika hyvin (tähän sain vähän pidemmän matkan, kun laitoin alamäestä vinosti merkille).

Hurraalla tosi hyvä Jennyn kurssi. Jos niitä tunteja olisi vuorokaudessa ja viikonlopuissa enenmmän, käyttäisin aikaani enemmän myös hevosteluun kilpailumielessäkin. Nyt ei vain ehdi.