Hertan jalanjäljissä

Nimittäin Håp. Herttahan on ollut meidän ainoa hyötykoira, kun osaa hakea hukkuneet esineet. Suvilla ei ehkä ole hajuaistia, tai se hajuaisti on suuntautunut vain ruoan varastamiseen. Rosso on Rosso ja kukaan ei opeta sille mitään. Mutta Håp on osoittanut eilen ja tänään lumitöitä tehdessä varsin päteväksi pallon etsijäksi. Löysi narupallon eilen ja sitä on sitten heitelty lumikinoksiin. Aamulla haki varmaan viisi minuuttia ja löysi kuin löysikin. Jospa rupeaisi opettamaan seuraavaksi kadonneen hanskan etsintää.
Muuten aika treenivapaa päivä. Tai töissä seuraamista monella tallilla. Välillä jäävät. Ja niitä temputuksia. Mahdollisesti ruotsin miljonääriäitien kanssa samaan aikaan kontaktiopetusta. Säälittävästi se on ainoa asia telkkarista mitä tällä hetkellä katson. Paljon ovat koirat saaneet tänään leikkiliikuntaa, kun osui samaan päivään useampi talli, missä koirat saa olla vapaana. Päivän edistysaskelia oli, kun Elsa ratsasti Hurraata ja heppa kulki ensimmäistä kertaa hetkiä peräänannossa (lapsi tosin ei tätä tajunnut:)).
Alla kuva mökiltä eilen, missä koirat testasivat käsityöhetken tuotoksena syntynyttä lelua.

Vanharouvan takapää huojuu entistä enemmän, mutta niin vaan se haluaa olla lumitöissä loppuun asti ja leikkii Håpin kanssa mielellään. Ja meillä muuten on roskakaapissa nyt lapsilukko!!