kuvapläjäys vol2

Aivan mahtava ilma. Erikaa käy sääliksi, on kolannut kotipihan 20-30 senttiä märkää lunta. Lomapaikassa ei tarvi kolata... Koirat ovat kirmanneet aamulla aakkeellalaakkeella, päivällä hauskasti nimetyllä Roskarukalla ja illalla jäällä. Minä olen aloittanut hiihtokauden. Kokonaista 2 kilometriä hiihdetty ja hyvin sujui. Ei tullut edes hiki, vaikka menin reipasta kyytiä:).


Ensin pari kuvaa, missä Håp esiintyy minusta kauniina. Ja sitten seuraavaksi shakaalikuva!


Ei tuosta kyllä saa näyttelybc:tä, vaikka mitä tekisi. Paljon lähempänä preeriakoiraa.






Mutta kivaa on ollut. Håpilla on tokoloma. Aamulla jäähallin parkkiksella luoksetuloa, kerran stopilla. Se mun käsi oli ylhäällä vielä siinä vaiheessa, kun kutsuin luokse. Ihmettelin, että mitä se siellä tekee? Mun raajat elää omaa elämäänsä tokossakin. Seuraamista. Seis liikkeestä leunheitoilla. Tulivat pikkaisen terävimmiksi ehkä. Olen kovin yrittänyt seistä suorassa ja olla vilkuilematta koiraa, eli en aina tiedä mitä Håp tekee. Mökkiretkellä illalla merkkiä ja noutoja. Nyt ekaa kertaa heitin kapulan ensin, enkä pitänyt Håpista kiinni. Ekalla kerralla meinasi lähteä heti heitosta, hoksasi heti ja odotti sen jälkeen lupaa lähteä noutamaan. Ensimmäinen nouto oli supervauhdikas, sitten toi hieman hitaammin- tein muutaman juoksemalla takaperin karkuun ja tämä toi lisää vauhtia. Merkkiä, tänään ei meinannut ollenkaan lähteä merkille? Laitoin sitten kiertämään merkkitötteröä ja siitä seuraamaan. Ja en punkenut koiran päälle, kun jäi jalasta irti , vaan siirryin pois- kuinka ollakaaan tuli heti lähemmäksi. Pakkoko noitten opejen on olla aina oikeassa??
Kaikkein hienointa on, että Håp lähes peruuttaa mun ympäri. Saattaa olla, että ihan videoin sen todistusaineistoksi... Olisi eka "temppu". minkä osaan opettaa.